Kuolleita

Onni Kuusisto on kuollut 9.5.2009. Hän oli syntynyt 10.2.1939.

Onni on poissa.

Onni Kuusiston aika täällä telluksellamme tuli täyteen. Ei Onni mikään nuorukainen enää ollut, mutta olisipa voinut kauemminkin keskuudessamme elellä. Me vaan ei niistä elonpäivistämme itse päätetä. Jokainen meistä poistuu täältä ajallaan.

Onni oli harrastuksemme piirissä niitä ensimmäisiä ja innokkaimpia. Hän aikanaan lähes 50 vuotta sitten soitti Kavo Laurilalle ja sanoi: ” Meitä olis täällä muutama, rupeat kai vetäjäksi”. Siitä se sitten alkoi Suomen Laskuvarjokerhon historia samoin kuin säännöllinen hyppääminen Suomessa. Onni oli siis mukana alusta saakka – intoa ja kiinnostusta uhkuen. Itse tulin mukaan vajaat kolme vuotta myöhemmin ja tutustuin Onniin varsin läheisesti. Teimme mm. kaksi matkaa Ranskaan toinen 1964 Chaloniin ja toinen vuotta myöhemmin Limoges:een. Näillä matkoilla keskustelimme paljon eri asioista, joiden kautta pääsin tuntemaan Onnin muutenkin kuin hyppykaverina. Onni oli pohdiskelija ja elämän filosofi. Hän oli omien teidensä kulkija, joka ei piitannut mitä muut siitä ja tästä ajattelivat. Hän nautti hyppäämisestä täysin rinnoin. Jokainen hyppy merkitsi hänelle paljon. Hän ei ollut kiinnostunut alkuunkaan kilpailemisesta vaan keskittyi ihan muihin asioihin hyppäämisessä. Vapaa pudotus kiehtoi häntä. Se oli kaikki kaikessa. Onni teki Risto Vallan kanssa historiaa mm. suorittamalla ensimmäisenä Suomessa fyysisen kohtaamisen vapaassa pudotuksessa. Samoin hän oli mukana kun hyppäsimme, Onni, Risto Valta ja allekirjoittanut, uuden Suomen korkeusennätyksen 6500 m:stä. Arvokasta työtä hän teki myös tuottamalla jatkuvasti mestarillisesti sorvattuja ja tehtyjä mittaritelineitä, kameran kiinnitysvärkkejä ja monenlaista muuta hyppytoiminnassa tarvittavaa laitetta. Hän valmisti mm. ensimmäisiin SM-kisoihin Malmilla 1965 metallisen 0-pisteen, joka ”kilahti” siihen osuttaessa. Onni oli taituri käsistään.

Hyppyinnostuksen jo hiivuttua tapasin Onnin uudestaan aivan toisissa ympyröissä – Helsinki City Maratonilla 1984 ja sen jälkeen useampana vuonna 1980-luvulla. Tähän lajiin hän oli myöskin syventynyt ja pohdiskeli sen olemusta monelta eri kantilta. Muistan hyvin kotvan aikaa lähdön jälkeen kun Onni lausui: ” Nyt en enää keskustele, vaan sulkeudun itseeni ja keskityn juoksemiseen”. Näin siinä myös kävi. Puhe lakkasi ja mies vaipui omiin mietteisiinsä tasaista vauhtia ylläpitäen. Tyypillistä Onnia.

Jään kovasti kaipaamaan Onnin myönteistä, rauhallista ja pohdiskelevaa persoonaa. Uskon, että kaikki Onnin tunteneet jakavat ajatukseni.

Ystävyydellä ja lämmöllä muistaen.

Jorma Mali

Onni vas. lähdössä ensimmäiselle hypylle 23.7.1962. "Hyppymestarina" Kavo Laurila ja avustajina Antero Takkala ja Jussi Kiuas. Oikeassa kuvassa Onni taivaalla 1965 Jorma Malin kypäräkameralla ikuistamana. Tämä on todennäköisesti ensimmäinen Suomessa näin otettu valokuva.

(edellinen sivu)